Saralle

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Niin kaunis on maa

Aurinko nousee on kastetta maassa.
Aika on herätä, nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas,
vain metsässä tuulee.
Aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

Jos tietäisin
että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin ja
lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ulos ovesta,
rutistaisin sinua lujasti ja
kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.
Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä..
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin..onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini.
Onneksi elämä tarjoaa
loputtomasti uusia mahdollisuuksia.
Mutta siltä varalta,
että olen väärässä eikä
minulla olekaan kuin tämä päivä sanon,
että olet minulle hyvin rakas.
Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.

Tuo Kari Rydmanin laulu "Niin kaunis on maa" on minulle todella, tärkeä, koska se laulettiin Saran hautajaisissa.