Tiistaina kävin myös psykofysioterapiassa, jossa tehtiin jumppaliikkeitä. Ennen minulla oli ihan hirveitä kipuja niska-hartia-seudulla, joiden takia en saanut nukuttua öitä kunnolla. Nyt kipuja ei ole enää ollut, joten terapiaan sovittiin enää yksi aika keväälle.
Psykoterapiaan tuli tänään aika, joka oli tarkoitettu minulle ja vanhemmille. Odotan sitä innolla, koska saan purettua itseäni jollekkin toiselle.
Kolmannelta luokalta asti olen siivonnut, laittanut astioita koneeseen, imuroinut ja pessyt pyykkiä. Viime vuonna, kun äiti opiskeli illat toisella paikkakunnalla, minä siivosin koko alakerran joka päivä. Eikä meidän talo ole ihan pieni, 100 neliöä siivottavaa alakerrassa. Minua ahdisti hirveästi jos jokin paikka oli sotkusena. Osastolla psyko sanoi, että tällaista pakkosiivoamista esiintyy yleensä anorektikoilla ja osastolla ihmeteltiin, että mistä tämmöinen ajattelutapa minulle on tullut. Itsekään en sitä tiedä. Nykyään en välitä vaikka paikat ovat vähän rempallaan, mutta hirveä siivo kyllä vielä ahdistaa. Mutta tässä asiassa on menty parempaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti