Anteeksi pitkä postaustauko, olen ollut niin huonossa kunnossa, etten ole jaksanut kirjoitella. Minulle on nyt tullut hirveästi itseuhoisia ajatuksia, joiden miettiminen vie paljon aikaa. Ne ovat kuin ääniä, niitä on pakko ajtella vaikka ei haluaisi. Ajattelen, että helpoin tapa olisi lähteä lääkkeillä. En uskalla kuitenkaan tappaa itseäni, koska pälkään, etten kuolekaan, jään kitumaan ja minulle tulee jotain aivovaurioita yms. Lisäksi ajatukset tyssäävät siihen, kun ajattelen vanhempia ja niiden reaktiota. Näitä ajatuksia on minulla ollut nyt parisen viikkoa.
Minulla on menkat myöhässä 10-12 viikkoa, en ole ikinä pitänyt kirjaa niistä, koska ovat tulleet aina ajallaan. Kävin jo tk:ssa mahakivun takia ja siellä ottivat raskaustestin, joka oli negatiivinen. Eli en ainankaan vauvaa ole odottamassa :) Ketipinor ja risperidon voivat tehdä menkoista epäsäännölliset, joten odottelen huomista, jolloin kerron menkoista omahoitajalleni. Katsotaan menenkö gynekologille vai odotelleenko vielä.
Olin pois koulusta viime viikon tiistaista perjantaihin henkisen huono olon vuoksi. Minulla oli muka kuume. En jaksanut hakea sairaslomaa ja selittää taas kaikkea, koska en osaa sanoa mikä minua vaivaa ja miksi minulla on itsetuhoisia ajatuksia.
Kävin psykoterapiapolilla arviointikäynnillä. Terapeutin kanssa puhuttiin näistä vaivoista mitä minulla on ollut. Eipä siellä mitään ihmeellistä tapahtunut. Joku "hyvät ja huonot puolet" lappu piti täyttää. Polilta sitten soittivat, että terapia alkaa 10.12. Yllätyin, kun saan aloittaa näin nopeasti. Ihan hyvä, koska nyt minulla on ollut huonompi kausi. Aina kaikki sanoo, että on ylä- ja alamäkiä, mutta kun olet pohjalla, tuntuu ettei sieltä pääse pois.
Huomenna on varmaan viimeinen käynti omahoitajalla. Aika on sovittu psykologin yksikköön, jossa on fysioakustinen tuoli. Kokeilen sitä ja sitten puhutaan jatkosta. Olisi niin helppo hakea saikkua, mutta nyt on alkamassa koeviikot ja koeita ei kyllä kannata jättää rästiin. Onneksi saan suorittaa joidenkin aineiden kokeet esseetehtävillä, joten niistä saan vähän helpotusta.
-Mila
