Olipa kerran pieni tyttö, ihan lapsi vasta. Hän oli elämänmyönteinen, iloinen ja sosiaalinen. Hän osasi nauraa, jakaa surut ja ilot sekä pystyi itkemään. Hän tuli toimeen muiden lasten kanssa.

Vaikeudet kasvattivat tytöstä, surullisen ja sulkeutuneen, oman ikäisiä nuoria pelkäävän ja itsetuhoisia ajatuksia hautovan hermoraunion.

Kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta kiusaamista. Kymmenen vuotta vaihtelevia päiviä. Aluksi kiusaaminen oli pientä nälvimistä, mutta paisui niin, ettei tyttö lopulta halunnut mennä edes kouluun. Hän huomasi olevansa pohjalla. Sieltä noustiin hampaat irvessä huipulle, mistä pudottiin jälleen entistä syvemmälle. Tätä jatkui niin kauan, että tyttö huomasi olevansa kahdeksan vuoden päästä osastolla, yksi syy osastolle menemiseen oli juurikin jatkuva kiusaaminen.

Kahdeksan vuotta. Kahdeksan vuotta pelkoja. Pelko miehiä kohtaan, sairaudenpelkoa, pelkoa rasahduksista, kovista äänistä, kolinasta, askelista. Kuolemanpelkoa herätyskellon piippauksesta. Näiden kahdeksan vuoden aikana tyttö on tuntenut olonsa täysin turvalliseksi vain osastolla ja psykiatrin vastaanotolla.

Kolme vuotta. Kolme vuotta surua. Tytön ystävä, henkinen tuki, kuoli melkein kolme vuotta sitten. Kohta, kohta tyttö joutuu elämään saman päivän uudelleen. 30. päivä elokuuta, kello puoli neljä iltapäivällä. Silloin tyttö tuntee järjetöntä vihaa itseänsä ja koko maailmaa kohtaan. Päässä pyörii yksi kysymys: Miksi? Pikku hiljaa tyttö on uskaltautunut itkemään, tuntemaan tuskaa ja ennen kaikkea puhumaan.

Pikku hiljaa tytöstä kasvaa jo melkein aikuinen. Mitä hän tuntee nyt?

Surua, vihaa ja katkeruutta. Elämänpelkoa, mutta ennen kaikkea kuolemanpelkoa. Epätoivoa tulevaisuutta kohtaan. Joskus jo melkein aikuinen tyttö pelkää itseään. Toki tytöllä on iloisia päiviäkin, mutta hän harvoin osaa nauttia niistä.

Mitä hänelle kuuluu nyt?

Melkein aikuiselle tytölle on tullut epätodellisia oloja ja kylmiä väreitä päähän. Tyttö on käynyt EEG:ssä ja pelkää epilepsiaa. Melkein aikuinen tyttö on pelkää magneettikuvausta, mutta on silti menossa MRI:hin esilääkityksen turvin, koska luulee, että hänen päässään on kasvain.

Jo melkein aikuinen tyttö pelkää kamalasti.

Se tyttö olen minä.