Moikka!
Mun on ehkä hyvä nyt kirjoittaa tänne, koska nyt tuntuu, että pää hajoaa. Tuntuu, ettei mun ajatukset ole omia. Tuntuu, että kukaan ei välitä. Tuntuu, että olen tulossa hulluksi. Välillä on semmoinen olo, että olen halvaantunut. Ettei minun käsi liiku vaikka kuinka yrittäisin.
Ahdistaa ja olen aivan hysteerinen. Meinasin jo soittaa lanssin mua hakemaan, mutta onneksi tulin järkiini. Toisaalta minä haluaisin turvaan sairaalaan, mutta sitten tulee ne kaikki paskat fiilikset mieleen. Että millaista siellä viimeksi oli. Soitin kriisipuhelimeen, mutta eihän siitä ollut apua paskan vertaa. En uskalla puhua kenellekään enää rehellisesti minun olosta. Pelkään, että mut viedään hullujenhuoneelle. Kukaan ei tiedä, että mitä mun päässä oikeasti tapahtuu, koska säälin tosi paljon mun läheisiä. Ettei niitten tarvi miettiä, että miten huonosti mulla menee. Pelkään kertoa terapeutille ja psykiatrille mun olosta, koska joudun kuitenkin lukkojen taakse...
Kukaan ei kysy multa ikinä, että mitä mulle OIKEASTI kuuluu... Ketään ei tunnu kiinnostavan, että miltä musta tuntuu. Niitä kiinnostaa vain, että miten minä voisin olla heille avuksi.
Minä kyllä juoksen ja hoidan muidenkin asiat. Muiden auttaminen on prioriteetti numero yksi ja omat asiat tulee vasta sen jälkeen. Mutta kuka auttaa minua? Ei juuri kukaan. En minä tarvi siivousapua tms., mutta olisi ihanaa jos joku kuuntelisi. Miksi minun pitäisi tehdä maailma muille valmiiksi, kun omat asiat on muutenkin retuperällä ja olo ihan helvetin huono? Päätin just, että nyt minusta, joo joo - naisesta tuleekin ei ei - akka.
Kaikki vaan sanoo, että kyllä se siitä. Ei se nyt sille tunnu. Illalla mä en saa nukuttua, koska joka kerta mun mieleen tulee, että miksi? Miksi mä en tappanut itseäni tänään? Siitä ajatuksesta kun pääsen, seuraava ajatus on, että mun täytyy tappaa itseni huomenna. Ja tämä toistuu joka hemmetin ilta/yö.
Haluaisin vaan päästä tästä huonosta olosta ja olla onnellinen, edes hetken aikaa. Haluaisin normaalin elämän. Nyt minusta tuntuu, että en tiedä tuleeko huomista. Mä olen ihan sekaisin. Katsotaan kuinka minun käy. Sisimmässäni toivon, että joku kysyisi vielä " Mitä Mila sulle kuuluu?" ja kääntäisi minun pään.
-Mila
