Olo on vaihdellut päivien mukaan. Minulle tuli pari viikkoa sitten oloja, joita kutsun katto-oloksi ja ihmeelliseksi oloksi. Katto-olo on tuntemus, että olen katossa ja katson ylhäältäpäin mitä alhaalla tapahtuu. Silloin ahdistaa ja haluaisin pois sieltä katosta. Ihmeellinen olo puolestaan tarkoittaa, että en ole missään. Korvissa humisee ja silmissä sumenee. Silloin pelottaa kamalasti. Yleensä se menee ohi viimeistään kymmenessä minuutissa. Nämä oireet kuuluvat lääkärin mukaan johonkin dissosiaatio nimen kaltaiseen sairauteen, joku dis alkuinen sana se oli. Ne tulevat yleensä kun pelottaa tai ahdistaa.
Äänet ovat taas alkaneet. Mummun synttäreistä se alkoi. Juhlat pidettiin meillä ja väkeä oli sairaasti. Alkoi ahdistamaan ihmiset ja melu, ennen kaikkea mitä ihmiset minusta ajattelee. Sen illan aikana ne alkoivat. Ne olivat sitä samaa, tapa itsesi ja älä tapa. Sitten joku mies kysyi minulta kyytiä kaupungilla ja äänet alkoivat varoittamaan eri asioista. Enimmäkseen miehistä. Äänet kuuluivat pari viikkoa koko ajan, mutta nyt ne ovat vähentyneet.
Kävin lääkärissä ja Ketipinorin annostusta nostettiin 25 mg eli nyt sitä menee aamulla 25 mg ja illalla 200 mg. Ketipinor huimasi aluksi niin, että välillä oli pakko mennä lattialle makuulle, kun tuntui, että jalat menee alta. Onneksi huimaus on nyt vähentynyt. Lisäksi menee Risperidon 1 mg aamuin illoin. Huomasin vähän aikaa sitten, että 60 tabletin paketti Risperdaalia maksaa 37e ja 60 tabletin paketti Risperidonia maksaa 7e. Aika huomattava hintaero, vaikka samaa lääkettähän ne ovat. Niin, ei se lääkäri ollut kovin huolissaan minun oloista. Sanoi vain, että toivotaan, että olo menee parempaan suuntaan.
Koulussa en kovin paljoa ole ollut, koska aamulla tuntuu, ettei pysty nousemaan sängystä ja menemään kouluun ihmisten ilmoille. Usein olen ollut vain tunnin koulussa ja lähtenyt sitten kotiin. Yritän nyt tsempata nämä viimeiset viikot, koska äiti lupasi 50e, jos lähden joka päivä kouluun.
Meillä oli tänään lukion kanssa palaveri, jossa puhuttiin minun voinnista ja lukioon tulosta. Siellä oli terveydenhoitaja, kaksi opoa ja kuraattori. Hirveän mukavia ja sydämmellisiä ihmisiä. Voin mennä aina juttelemaan, jos tarve vaatii. Sovittiin, että teen lukion neljässä vuodessa, joten yhteen jaksoon tulee 2-3 kurssia. Nyt tuntuu helpolta mennä syksyllä sinne, koska opettajat ovat noin mukavia.
Terapiassa olen puhunut Lindasta eli minun serkustani. Löysin sähköpostin jonka äiti oli lähettänyt Lindan äidille marraskuussa.
Hei
Olette varmaan kuullut, että Mila vaihtaa luokkaa, mutta ette varmaan tiedä miksi. Mila vaihtaa luokkaa, koska Linda kiusaa Milaa toistuvasti. Mila ei enää jaksa olla edes koulussa, kun kiusaamista jatkuu koko ajan. Tämä Lindan on täytynyt itsekin tiedostaa, olihan hän kysynyt luokanvalvojakeskustelun jälkeen Milalta, että "Sanoitko, että sinua on kiusattu?" Mistä Lindalle olisi tullut edes mieleen kysyä, jos hän itse ei ole kiusaamassa. Milan läsnä ollessa hän sipisee muille, ja on saanut muut tytöt puolelleen puhumalla toisesta pahaa.
En näe tarpeelliseksi, että Mila tästä joutuu vielä keskustelemaan, hän on kokenut jo aiemmin kun keskusteltu niin että syy on ollut hänessä. Jokainen saa olla millainen tahansa, mutta ketään ei saa kiusata. Koulu (luokanvalvoja ja rehtori) tietää kuviot, mutta Mila on kieltänyt tässä vaiheessa heitä ottamasta teihin yhteyttä. Mutta jos tämä asia ei muutu, kiusaaminen lopu nyt heti, emmekä pääse yhteisymmärrykseen näin, koulu on luvannut järjestää asiantuntijat paikalle,jolloin voidaan asiasta puhua. Tyttöjen pitäisi pystyä olemaan samassa luokassa jouluun asti, ja kaikilla on oikeus olla luokassa jossa ei kiusata. Toivon oikeasti, että tytöt pystyy olemaan sellaisissa väleissä, ettei toisen tarvitse kokea oloansa syrjityksi ja kiusatuksi. Ymmärrän, että kenenkään ei tarvitse olla kenenkään kanssa jos ei halua, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kiusata ketään. Kuitenkin Linda on ottamassa apua vastaan Milalta ja pitää Milaa hätävarana.
Toivoimme jo seiskalle mennessä että tytöt pääsisivät eri luokkiin, mutta niin ei silloin onnistunut kun muiden kaveritoiveet ei olisi toteutunut. Uskon, että tämä ratkaisu on hyvä molemmille, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tässä asioita, mitä Mila on itse kirjoittanut 31.10.
Jo ala-asteella oli samantyyppisiä asioita, mutta lievempänä ja oon yrittäny olla kaveri ja auttaa toista kaikesta huolimatta. Yläasteen 7 luokan joulun jälkeen koin, että jäin porukasta ulkopuolelle.
Kun kasiluokka alko kaikki oli hyvin. Torstaina muutama päivä ennen syyslomaa olin koulusta pois, koska en ollu nukkunu koko yönä. Ilmotin Lindalle että en jaksa tulla kouluun. Kävin sinä päivänä ostamassa vaatteita ja kun tulin takaisin seuraavana päivänä kouluun, se oli hermostunut mulle. En tienny mistä.
Istuin yhtenä päivänä Mintun kanssa lattialla. Linda tuli siihen ja alko laulaa enkuks et parhaita kavereita maailman loppuun asti. Minttu kysy et "enkö mä sais ees istua tässä?"
Oon joutunu auttamaan Lindaa koulutehtävissä. Esim. äikän esseessä kerroin kaikki vastaukset ja miten se voi ne siihen paperille kirjottaa. Hyvä etten menny ite niitä kirjottamaan. Jos en auta sitä niin se hermostuu.
Koetilanteissa olen joutunut näyttämään koevastauksia. Esim. "älä laita kättäs niin, etten pysty kattomaan." "Kun tarkistat, niin laita se lappu ylös et mä näen sen." Se on ärsyttäny ku oon ite joutunu lukemaan, mutta se on melkein aina kysynyt multa vastauksia.
Seiskaluokalla meillä oli bilsan tai maantiedon koe. Sara istu mun toisella puolella ja Linda toisella. Sara kysy multa johonkin tehtävään vastausta ja kun olin selittämässä sitä sille, Linda halus tietää jonkun tehtävän vastauksen. En kertonu sitä sille ja vielä kasiluokan alkaessa Linda jakso muistuttaa mua siitä, etten kertonu sitä vastausta sille vaan autoin Saraa. Ja Sara oli sillon jo KUOLLU.
Oon joutunu tekemään Lindan läksyjä. Yhtenä päivänä Linda oli pois koulusta ja kerroin hänelle läksyt, mitä oli tullut. Englannin läksyks oli tullut kaksi tehtävää ja sanoin ne Lindalle. Muistan kun sanoin ne tehtävät ja lopuks sanoin että "ne tuli kans läksyks." Linda sano että joo joo. Kun Linda tuli kouluun se ei ollu tehny niitä ja väitti että en ollut sanonut niitä hänelle. Mä sanoin Lindalle, et mähän sanoin sulle, et ne tuli läksys. Se sanoi mulle jotain että "paskat, eksä osaa ees läksyjä kertoa."
Linda on sanonu usein, et tee mun läksyt ku oot nopeampi kirjottaa. Jos mä oon yrittäny sanoa vastaan tai ollu sen näkönen et ei voi vähempää kiinnostaa se on sanonu et "nopee kohta ope tulee".
Tänä syksynä tapahtuneita asioita: kun ollaan oltu minä, Linda ja Minttu kolmistaan, niin Linda kuiskaillu Mintulle asioita tai pyytäny Minttua sivuun ja kuiskannu sille jotain. Viime viikolla oltiin opon tunnilla ja Linda ja Minttu istuivat vierekkäin. Linda kuiskasi Mintulle jotain. Vielä perään Linda sano kovemmalla äänellä:" Tai voitsä olla sen kaa jos haluat."
En jaksa enää kommentoida/kehua hänen ulkomuotoaan. Yhteen aikaan tänä syksynä ja aikaisemminkin kysynyt päivittäin että "onko mun pohkeet ja perse isompi vai pienempi ku tolla." Ikään Linda ei sano musta mitään positiivista ja jos mulla on uudet vaatteet niin hän suuttuu ja on koko päivän puhumatta ja turrissaan. Useasti kysyy esim. et "onko mun nuttura hyvin et onko se valahtanut" jos en kehu hirveästi ja sanon vaikka et joo iha samati ku ennnenki niin se hermostuu. Aina pitäs vaa ylistää ja kehua sitä!
Aika ei tahdo riittää omien läksyjen tekoon tunnin aikana (esim. äikän tunnit) kun joudun auttamaan Lindaa.
En enää jaksa auttaa ja mennä toisen pillin mukaan. Ikää ei saa vastapalvelua.
Soitan sinulle illan aikana liittyen tähän viestiin.
Toivottavasti tästä voidaan keskustella ihan rakentavasti.
Itse saat päättää haluatko luetuttaa tämän myös Lindalla, ihan miten itse näet asian.
Krista
Olette varmaan kuullut, että Mila vaihtaa luokkaa, mutta ette varmaan tiedä miksi. Mila vaihtaa luokkaa, koska Linda kiusaa Milaa toistuvasti. Mila ei enää jaksa olla edes koulussa, kun kiusaamista jatkuu koko ajan. Tämä Lindan on täytynyt itsekin tiedostaa, olihan hän kysynyt luokanvalvojakeskustelun jälkeen Milalta, että "Sanoitko, että sinua on kiusattu?" Mistä Lindalle olisi tullut edes mieleen kysyä, jos hän itse ei ole kiusaamassa. Milan läsnä ollessa hän sipisee muille, ja on saanut muut tytöt puolelleen puhumalla toisesta pahaa.
En näe tarpeelliseksi, että Mila tästä joutuu vielä keskustelemaan, hän on kokenut jo aiemmin kun keskusteltu niin että syy on ollut hänessä. Jokainen saa olla millainen tahansa, mutta ketään ei saa kiusata. Koulu (luokanvalvoja ja rehtori) tietää kuviot, mutta Mila on kieltänyt tässä vaiheessa heitä ottamasta teihin yhteyttä. Mutta jos tämä asia ei muutu, kiusaaminen lopu nyt heti, emmekä pääse yhteisymmärrykseen näin, koulu on luvannut järjestää asiantuntijat paikalle,jolloin voidaan asiasta puhua. Tyttöjen pitäisi pystyä olemaan samassa luokassa jouluun asti, ja kaikilla on oikeus olla luokassa jossa ei kiusata. Toivon oikeasti, että tytöt pystyy olemaan sellaisissa väleissä, ettei toisen tarvitse kokea oloansa syrjityksi ja kiusatuksi. Ymmärrän, että kenenkään ei tarvitse olla kenenkään kanssa jos ei halua, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kiusata ketään. Kuitenkin Linda on ottamassa apua vastaan Milalta ja pitää Milaa hätävarana.
Toivoimme jo seiskalle mennessä että tytöt pääsisivät eri luokkiin, mutta niin ei silloin onnistunut kun muiden kaveritoiveet ei olisi toteutunut. Uskon, että tämä ratkaisu on hyvä molemmille, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tässä asioita, mitä Mila on itse kirjoittanut 31.10.
Jo ala-asteella oli samantyyppisiä asioita, mutta lievempänä ja oon yrittäny olla kaveri ja auttaa toista kaikesta huolimatta. Yläasteen 7 luokan joulun jälkeen koin, että jäin porukasta ulkopuolelle.
Kun kasiluokka alko kaikki oli hyvin. Torstaina muutama päivä ennen syyslomaa olin koulusta pois, koska en ollu nukkunu koko yönä. Ilmotin Lindalle että en jaksa tulla kouluun. Kävin sinä päivänä ostamassa vaatteita ja kun tulin takaisin seuraavana päivänä kouluun, se oli hermostunut mulle. En tienny mistä.
Istuin yhtenä päivänä Mintun kanssa lattialla. Linda tuli siihen ja alko laulaa enkuks et parhaita kavereita maailman loppuun asti. Minttu kysy et "enkö mä sais ees istua tässä?"
Oon joutunu auttamaan Lindaa koulutehtävissä. Esim. äikän esseessä kerroin kaikki vastaukset ja miten se voi ne siihen paperille kirjottaa. Hyvä etten menny ite niitä kirjottamaan. Jos en auta sitä niin se hermostuu.
Koetilanteissa olen joutunut näyttämään koevastauksia. Esim. "älä laita kättäs niin, etten pysty kattomaan." "Kun tarkistat, niin laita se lappu ylös et mä näen sen." Se on ärsyttäny ku oon ite joutunu lukemaan, mutta se on melkein aina kysynyt multa vastauksia.
Seiskaluokalla meillä oli bilsan tai maantiedon koe. Sara istu mun toisella puolella ja Linda toisella. Sara kysy multa johonkin tehtävään vastausta ja kun olin selittämässä sitä sille, Linda halus tietää jonkun tehtävän vastauksen. En kertonu sitä sille ja vielä kasiluokan alkaessa Linda jakso muistuttaa mua siitä, etten kertonu sitä vastausta sille vaan autoin Saraa. Ja Sara oli sillon jo KUOLLU.
Oon joutunu tekemään Lindan läksyjä. Yhtenä päivänä Linda oli pois koulusta ja kerroin hänelle läksyt, mitä oli tullut. Englannin läksyks oli tullut kaksi tehtävää ja sanoin ne Lindalle. Muistan kun sanoin ne tehtävät ja lopuks sanoin että "ne tuli kans läksyks." Linda sano että joo joo. Kun Linda tuli kouluun se ei ollu tehny niitä ja väitti että en ollut sanonut niitä hänelle. Mä sanoin Lindalle, et mähän sanoin sulle, et ne tuli läksys. Se sanoi mulle jotain että "paskat, eksä osaa ees läksyjä kertoa."
Linda on sanonu usein, et tee mun läksyt ku oot nopeampi kirjottaa. Jos mä oon yrittäny sanoa vastaan tai ollu sen näkönen et ei voi vähempää kiinnostaa se on sanonu et "nopee kohta ope tulee".
Tänä syksynä tapahtuneita asioita: kun ollaan oltu minä, Linda ja Minttu kolmistaan, niin Linda kuiskaillu Mintulle asioita tai pyytäny Minttua sivuun ja kuiskannu sille jotain. Viime viikolla oltiin opon tunnilla ja Linda ja Minttu istuivat vierekkäin. Linda kuiskasi Mintulle jotain. Vielä perään Linda sano kovemmalla äänellä:" Tai voitsä olla sen kaa jos haluat."
En jaksa enää kommentoida/kehua hänen ulkomuotoaan. Yhteen aikaan tänä syksynä ja aikaisemminkin kysynyt päivittäin että "onko mun pohkeet ja perse isompi vai pienempi ku tolla." Ikään Linda ei sano musta mitään positiivista ja jos mulla on uudet vaatteet niin hän suuttuu ja on koko päivän puhumatta ja turrissaan. Useasti kysyy esim. et "onko mun nuttura hyvin et onko se valahtanut" jos en kehu hirveästi ja sanon vaikka et joo iha samati ku ennnenki niin se hermostuu. Aina pitäs vaa ylistää ja kehua sitä!
Aika ei tahdo riittää omien läksyjen tekoon tunnin aikana (esim. äikän tunnit) kun joudun auttamaan Lindaa.
En enää jaksa auttaa ja mennä toisen pillin mukaan. Ikää ei saa vastapalvelua.
Soitan sinulle illan aikana liittyen tähän viestiin.
Toivottavasti tästä voidaan keskustella ihan rakentavasti.
Itse saat päättää haluatko luetuttaa tämän myös Lindalla, ihan miten itse näet asian.
Krista
Eli tällaista. Minttu oli siis minun ja Lindan kaveri, ja Krista on minun äiti. Ja turrissaan oleminen tarkoittaa, että on hermostunut jollekkin, jos joku ei tajunnut :)
Aika paljon taas muistui mieleen asioita, jotka olin unohtanut. Unohtelen nykyään tosi paljon asioita. Esim. onko ovet lukossa ja mitä kautta olen johonkin paikkaan mennyt. Muutenkin nämä lähimenneisyyden tapahtumat ovat hatarien muistikuvien varassa. Se on aika rasittavaa, kun ei yksinkertaisesti muista arkipäivän asioita.
Mutta joo, oli taas kiva kirjoittaa pitkästä aikaa. Nyt pitää mennä, hejdå!
-Mila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti