Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa

Tältä musta tuntuu... Itsemurha on ollut mielessä jonkin aikaa. Äänet kuuluvat tälläkin hetkellä. Olin yksi päivä aivan varma, että nyt tapan itseni lääkkeillä. Mulla oli 200 tabua Ketipinor 100 mg:sta ja Risperidoneja 1 mg:sta 100 tabua. Ei tosin enää, hain dosetin ja äiti laittoi ylimääräset tabletit piiloon. En kuitenkaan uskalla tehdä sitä, koska en halua, että perheenjäsenet näkee mut kuolleena.

Oon alottanut lukion ja se on aivan perseestä. Aluksi se oli semmosta alkuhuumaa. Ahdisti, mutta pärjäsin. Sitten alkoi toinen jakso ja äidinkielen tunnilla piti tehdä esitelmä. Mulle tuli pakokauhu ja lopetin koko kurssin. No siitä kun päästiin tuntui, ettei mulla saisi olla paha olo. Kuitenkin äänet ja ahdistus jatkuivat.

Mua ahistaa ryhmätyöt ja esiintyminen aivan kamalasti. Vaikka mä joudun vain vastaamaan opettajan kysymykseen koko luokan kuullen tuntuu, ettei henki kulje ja sydän tulee pihalle.

Kolmas jakso alkoi viime torstaina ja siitä lähtien elämä on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Terveystiedon tunnilla opettaja haluaa aktiivisuutta ja ryhmätöistä tehdään joka tunti. Mä vihasin niitä tunteja ja ne ahdisti mua. Uskonnon tunnilla oli aluksi ihan jees, mutta sitten opettaja tänään kyllästyi puhumaan yksikseen ja pamautti meille ryhmätyön, joka pitäisi esitellä huomenna. Mun kanssa sitä julistetta teki kaksi tyttöä, Silja ja Amanda. No tää Amanda on nyt huomenna pois ja mä tiedän, että mun pitäisi kuitenkin esitellä yksin se juliste, koska Silja ei uskalla. Tämä Silja on myös mun kanssa samalla terveystiedon tunnilla. Oon ollut terkan tunnilta pois ja kysyin häneltä sitten, että mitä he ovat tehneet siellä. No se kertoi ja lähetin sen jälkeen tämmöiset viestit äitille:

klo 13.48

Ihan perseestä tää koulu. Uskonnon tunnilla tehtiin juliste ja se pitää esittää huomenna. Terveystiedosta Silja sano et ne tekee ryhmätöitä. Lopetan sen helskutin paskan terveystiedon.

klo 13.50

Turha sanoa et kyllä se siitä. Ihan vitun paskaa touhua.

klo 13.52

Sitten se huora uskonnon opettaja kysy multa et Mila mitä mieltä sä oot yhteisöllisyydestä. En ees muista et mitä vastasin.

klo 13.53

Kohta alkaa psykan tunti. Katotaan mitä tällä kertaa tulee. Paskaa niskaan vaan. Ei tätä jaksa.

Vähän alko runosuoni sykkiä... No, laitoin nyt viestiä opolle, että lopetan sen terveystiedon. En mä jaksa olla siellä.

Muutenkin on alkanut kuulua ihan epämääräsiä ääniä päässä.  Ja kun joku asia alkaa ahdistaa tuntuu, että kaikki kaatuu päälle.

 

 

Oonko kertonut täällä yhdestä pojasta, joka oli osastolla? Se teki korttitemppuja ja oli semmosen epämääräsen olonen, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Sitten se muutaman päivän päästä se sano et tuu yhdeltätoista illalla mun huoneeseen. Mä olin silleen et ei paska, mitä se oikeen haluaa! No mä vastasin sille, että en varmana tule. No illalla kun meidän piti mennä nukkumaan tää poika sitten oikein juoksi mun perässä yläkertaan, jossa meidän huoneet oli. No mä juoksin vielä lujempaa ja ehdin laittaa oman huoneeni oven lukkoon. Kyllä te tiedätte, et mitä se halus... Mua pelotti ihan kauheasti ja ahdistun vieläkin siitä tilanteesta.

 

No nyt lukiossa terkan ja psykan tunnilla on samantyyppinen poika. Tai ainakin se muistuttaa mua tästä osastolla olleesta pojasta. Se kattoo mua oudosti ja tulee liian lähelle. Tiedättekö kun ihmisellä on oma reviiri? Mulla se on vähintään puoli metriä. Yhtenä päivänä me mentiin psykan tunnilla atk-luokkaan ja menin istumaan semmoseen paikkaan missä ei ollut muita ihmisiä. No tää poika tuli mun viereen istumaan vaikka muuallakin olisi ollut tilaa! Mua ahdistaa tommonen läheisyys ja en esimerkiksi kestä että joku koskee mun käsivarsiin. Mulle tulee siitä hirveän paha ja oksettava olo.

 

 

Mä luulin, et mulla olis kauheasti asiaa, mutta en muista enää muuta...

 

-Mila