Moikka!
Viime kerrasta on tapahtunut paljon. Kävin yhdessä vaiheessa tosi pohjalla. Olin jo hyppäämässä sillalta, mutta joku selittämätön asia sai minut muuttamaan mieleni. Joskus ajon mopoautolla illalla ja mietin, että nyt minä teen sen. Välillä sitä miettii, että mitä jos olisinkin tehnyt itsemurhan. Olisko minulla parempi olo... Opamoxia tuli syötyä paljon. Aamulääkkeet jäi välillä ottamatta ja se pahensi oloa ja ääniä entisestään. Viime kerralla, kun kirjoitin tänne olo oli tilanteeseen nähden aika hyvä, siitä lähtikin se oikein kunnon alamäki. Sitä oli niin väsynyt elämään. En osannut nauttia hyvästä hetkestä. Olin varma, että nurkan takana onkin se huono jakso. Äänet olivat pahimmat. Vaikka yritin sanoa niille vastaan, olla ajattelematta niitä ja mitä vielä, niin ne käskivät kuitenkin kuolemaan. Olin jo valmis menemään osastolle, vaikka muulloin olenkin sitä vastaan. En sanonut sitä onneksi ääneen kenellekään. Minä selvisin ilman osastoa ja jopa ilman lääkärikäyntiä.
Nyt menee ihan hyvin. Ensi perjantaina on aika lääkäriin ja aion kertoa siellä taas mieltä vaivaavista peloista. Lääkityksen tarpeellisuudestakin katson hyväksi puhua. Sitä on alkanut miettiä, että syönkö lääkkeitä turhaan. Olen joskus sanonut täälläkin: "Kyllä ne lääkärit tietää", mutta eihän ne voi minun pään sisälle nähdä. Minkälaista olo olisi ilman lääkkeitä? Sitä ei voi kukaan tietää. Lääkäri oli jo viime kerralla sitä mieltä, että kokeillaan ilman lääkitystä, mutta katsotaan nyt, mitä hän tuumaa.
Toivotaan, että hyvä kausi jatkuu! Hyvää lauantai-illan jatkoa :)
-Mila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti