Väsy

Väsyttää...

Minä raahaudun aamulla osastolla, menen aamulla kouluun, sitten välitunnille, taas koulua, äkkiä syömään ja nukkumaan vähäksi aikaa ja sitten vielä iltapäiväksi kouluun. Joka paikalle minä menen viimeisillä voimilla. Kun koulu loppuu, alkaa helpottamaan. Tunneilla pilkkimisestä on tullut minulle yleistä. Sille ei voi mitään, että ne silmät menevät vain kiinni. Ja tietenkin, juuri nyt alkaa koe viikot. Just silloin, kun olen  kaikista väsyneimmilläni.

Nukkumisesta ei tule mitään. Minulla on niskat kipeinä, joten herään kamalaan särkyyn kymmenen minuutin välein. Yritä siinä sitten nukkua. Ja kaikkein parasta on, ettei unta tule silloinkaan, kun mikään ei ole kipeä. Tämä touhu menee jo yliväsymyksen puolelle.

...

Lähdet jonkun toisen matkaan, soita mulle yöllä vuoden päästä taas. Voit olla varma hetkeekää en mieti, ehdoitta mä saavun sua noutamaan. Sinä oot se päätös jonka pyörrän, takki jonka käännän, vaikka pelottaa.
Sinä oot se mihin loppuu kohtuus mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus.
Miksi se uskoo, miksi se toivoo, miksi se kärsii, mutta kestää.
Miksi se vain riuhtoo, miksei se irtoo.
Miksi se kärsii, mutta kestää, miksei sitä hengiltä saa.

Neuvottelu

Neuvottelu oli tiistaina ja hyvin meni. Minulla on todennäköisesti depersonalisaatiohäiriö ja masennus, mutta vielä mennään vanhoilla diagnooseilla. Tuossa alempana on noita depersonalisaatiohäiriön oireita mitä minulla on ja siitä, mitä se tarkoittaa. Näistä löytyy lisää trauma ja dissosiaatio-sivustolta.

Depersonalisaatioksi kutsutaan tilaa, jossa henkilön käsitys oman itsen ja ympäristön olemassaolosta hämärtyy. Hänestä saattaa tuntua, että hänen kehonsa on epätodellinen, muuttuu tai katoaa, tai että hän tarkkailee itseään oman kehonsa ulkopuolelta. Henkilö on kuitenkin tietoinen siitä, ettei kokemus ole "totta"; hänen todellisuudentajunsa pysyy kokemuksen aikana hyvänä.

Tavallisia tuntemuksia ovat:

Tuntuu, kuin oikea minä olisi kaukana siitä, mitä elämässäni tapahtuu.

Tunne, että ottaa osaa päivittäisiin tekemisiin olematta tunteellisesti läsnä ("oikea minä on jossakin muualla").

Tuntuu, kuin elämäni olisi unta.

Voin nähdä itseni kauempaa, aivan kuin olisin kehoni ulkopuolella (katsoo itseään katosta) ja katsoisin elokuvaa itsestäni.

Pystyn sulkemaan pois tunteeni tai irrottautumaan tunteistani..

Kehoni työskennellessä mieleni on jossain muualla.

Tunnen itseni poissaolevaksi.

Osa minusta tekee asioita samaan aikaan, kun toinen, havaitseva osa itsestäni raportoi minulle hänen tekemisistään.

Tuntuu, kuin osia kehostani olisi irrallaan muusta ruumiista.

Kehoni tai sen osa tuntuu epätodelliselta tai vieraalta.

Derealisaatio, toinen dissosiaatio-oire, on
tavallinen depersonalisaatiohäiriöstä kärsivillä. Siinä henkilö kokee ympäröivän maailman epätodelliseksi, unenomaiseksi tai, että ympäristö muuttaa muotoaan.

Nyt jatkan päivänuorena eli olen osastolla ma, ti, to klo 8-19, ke klo 8-16, pe klo 8-11.30. Viikonloput ovat vapaita. Kolme viikkoa jatkan näin ja sitten on uusi neuvottelu. Neuvottelun jälkeen täytyisi jatkaa normaalia elämää eli tuo koulu täytyisi nyt saada sellaiseksi, ettei se ahdistaisi.

Kolaria yms...

22.8.2012

Kävin tänään lääkärin jutuissa. Tajusin miä se tarkoitti sillä sympioosilla. Minun pelko siihen, että joku voi tappaa minut on kuulemma primitiivinen. Ne ovat samanlaisia kuin jollain hyväksikäytöön liittyvät pelot. Eli ajattelen, että minusta näkee ulospäin, että pelkään tappamista ja tappaja huomaa pelon ja tappaa. Aika monimutkaista.

26.8.2012

Minua ahdistaa kaikki huuto, äkilliset liikkeet, äännähdykset ja paukahdukset.

27.8.2012

Tylsää!!!

2.9.2012

Ajoin eilen kolarin. Näin sivusilmällä, että joku tulee sivulta. Laitoin jarrút pohjaan. Auto tärähti. Minä nousin autosta ja huusin: "Mitä sinulle kävi, sattuuko?" Kolarin minun kanssa ajnut Kalle ei oikein sanonut mitään. Naapuri juoksi paikalle, sitten isä. Isä soitti poliisit ja ambulanssin paikalle. Missä Sara? Häntä ei näy. Missä se on? Niin, se onkin jo kuollut. Itku tulee ja poliisit. Ajokortti ja puhallus. Opamoxia naamariin. Sakot pojille, koska kolari oli heidän syy. Kallen polvet oli sökönä, mutta kyllä se ambulanssiin pystyi kävelemään ihan itse. Huh, mä selvisin.

6.9.2012

Olen tehnyt niitä tutkimuksia, mutta en tajua mitä hyötyä niistä on. Pitää katsoa jotain musteläiskää ja kertoa mitä siinä näkee ja miksi. MIKSI? En minä tiedä, näen vain. Huoh...

En ole ollut nyt kahteen päivään koulussa, koska ahdistaa koko koulu. Opamoxia oon taas aika tiuhaan nappaillut.

Lisää päiväkirjamerkintöjä

14.8.2012

Tänään minulla oli HOSU eli hoitosuunnitelmaneuvottelu. Lääkäri ei noteerannut minun uusia ääniä mitenkään. Ne kuulemma kuuluvat siihen, ettei voida olla äidin kanssa sympioosissa. Voi helsinki, puolitoista tuntia puhuttiin SYMPIOOSISTA.

Olen rauhoittunut, kai. Minä näen kuvia, joissa minä olen kuollut ja ääni huutaa taustalla, että mitä minulle on käynyt.

Viikonloppuna olin mökillä. Taidan olla ahtaanpaikan kammoinen. Vedessä tuntui, etten saa happea ja kädet ja jalat tärisi. Tai sitten se on jotain muuta. En tiedä.

Lauantai-iltana äidin veljen piti tulla käymään meidän mökillä, mutta aikansa jahkailtuaan se sanoi, ettei tulekaan. Ääni alkoi sanomaan, että se valehtelee ja tulee yöllä tappamaan meidät kaikki. Mietin, että missä kohdissa meidän pitää nukkua, ettei se osu meihin. Otin Opamoxin ja aloin nukkumaan. Yöllä heräsin ja olin ihan varma, että se minun eno oli alakerrassa ja tunsin, että ulko-ovi oli auki ja sieltä tuli minun jaloille vetoa. Herätin äidin ja se kävi katsomassa, ettei se ollut alakerrassa. Sitten otin Opamoxin ja aloin nukkumaan.

Päiväkirjamerkintöjä...

12.8.2012

 Pääsen käymässä kotona. Jes!

13.8.2012

Menin eilen vk:lle eli vapaa kävelylle. Törnävän puistossa istui kaksi miestä penkillä. Säikähdin niitä, koska ne olivat niin epämääräisen näköisiä. Äänet alkoivat huutamaan: ” Juokse ne tappaa sut. ” Ikinä ennen ei ole noin käynyt. Nyt äänet ovat muutenkin alkaneet ilman ahdistusta.

Päiväkirjamerkintöjä

5.8.2012

Minua huimaa ja lihakset ovat tosi kipeät. Ääniä ei ole kovin paljon ja nyt ne puhuvat hiljempaa. En pysty kirjoittamaan enempää, koska huimaa sen verran lujaa.

6.8.2012

Minulla on aika hyvä olo. Kerroin eilen yhdelle minun serkulle mikä minua vaivaa ja se oli aika ihmeissään. Lihakset vieläkin kipeät. Ei minulla muuta.

8.8.2012

Eilen lähdin mökiltä ja itkin ikävää. Nyt istun osastolla.

Tänään menin siis lääkärin vastaanotolle klo 10.15 ja siellä kerroin, että aion aloittaa tutkimusjakson osastolla. Siispä lääkäri laittoi lähetteen eteenpäin.

Osastolla minua oli ottamassa vastaan kaksi hoitajaa. Menimme suoraan huoneeseen numero viisi juttelemaan. Olen laitellut tavaroita ja tavannut sekä osaston lääkärin että omahoitajan. Lääkäri sanoi, että hyvä kun tulin osastolle. Risperidonia otetaan nyt myös illalla 0.5 mg.

9.8.2012

Kello on nyt 04.45. Olen herännyt kello 01.45. En saa enää unta. Klo 03.30 kävin alhaalla, mutta hoitajat eivät antaneet enää unilääkettä. En olisi muuten herännyt aamulla.

10.8.2012

Käytiin katsomassa Miss Farkku Suomi- leffa. Elokuvan jälkeen minua alkoi ahdistamaan ja otin Opamoxin, kun  tulin osastolle. Väsyttää tosi paljon, mutta hoitajat eivät anna nukkua päikkäreitä. Olen huomannut, että puhun itsestäni me- modossa. OK. Kävin eilen kouluraportilla ja ajatus oli, että menen ensi viikon tiistaina kouluun, kun HOSU eli hoitosuunnitelmaneuvottelu ohi.

Kevään loppuarvio

Tässä olisi tämä lupaamani loppuarvio kevään osastojaksosta. Mielestäni joissain kohdissa on epäselvyyksiä ja diagnoosi on päin honkia, mutta mitäs me sitä murehtimaan. Tiistaina tulee varmaankin uusi diagnoosi, mutta nyt tällä mennään.

06.06.2012 T19 nuorisopsykiatrian osasto NPSY Loppuarvio

Hoitoaika: 24.5.- 6.6.2012 nuorisopsykiatrian os. T19

Tulosyy

Nuori tuli suicidaalisuuden ja kuuloharhojen vuoksi nuorisopsykiatrian osastolle erikoislääkärin lähettämänä kriisijaksolle.

Esitiedot

15-vuotias nuori. Perusperheensä ensimmäinen lapsi. Nuorella on nuorisopsykiatrian poliklinikalla hoitokontakti 12.4.2012 alkaen pelko- ja ahdistuneisuusoireiden vuoksi. Syksystä 2011 alkaen nuorella on ollut hyvin raskasta aikaa. Mielialaoireilunsa ja pelko-oireensa ovat alkaneet pahentua.  3. luokalta alkaen erilaisia pelkotiloja, kuten pelkoa, että joku mies voi napata hänet kyytiinsä ja tappaa. Kuormittavana tekijänä on ollut ongelmallinen suhde kiusaavaan sukulaistyttöön sekä hyvän koulukaverin traumaattinen kuolema. Nuorella on ollut lääkityksenä Sertralin 100 mg ja sen rinnalle aloitettu nuorisopsykiatrian pkl:lla Ketipinor. 24.5. todettu erikoislääkärin arvioimana, että nuoren vointi on huonontunut entisestään. Hänen mielialansa on ollut hyvin matala ja alkanut lähes jatkuvasti kuulla äänihallusinaatioita, joissa toinen kehottaa Milaa tappamaan itsensä ja toinen kehottanut ajattelemaan vanhempia ja kieltää tekemästä itsemurhaa.

Hoidon tulokset

Heti hoidon alkuvaiheessa Sertralin-lääkitystä on päätetty lähteä vähentämään, epäilynä lääkkeen pahentama ahdistuneisuus. Ketipinor 100 mg jatkuu. Tulovaiheessa nuori kertonut avoimesti päässään kuuluvista äänistä, jotka hänen mukaansa lähinnä hänen omaa ääntänsä, joista toinen kannustaa itsetuhoon ja toinen vastustaa. Pitkälti ala-asteella pakko-oireinen asetelma, jossa huoli vanhempien mahdollisesta menehtymisestä, joka on rajoittanut nuoren toimintaa. Lisäksi pakkoajatuksena on pelko yhtäkkisestä tulipalon syttymisestä kotona. Näiden ajatusten pyörittämiseen on kulunut nuorella suurimman osan päivästä, huomattavia keskittymisvaikeuksia, mielenkiinnottomuutta, univaikeutena varhainen aamuheräily ja nukahtamisvaikeus. Lisäksi lieväasteista pakkotoimintaa liittyen tarkistuspakkoon. R-BDI:ssä täyttää 30 pistettä. Hoidon aikana nuoren äänien kuuleminen vähenee ja hänen yöunet parantuvat. Myös itsetuhoajatukset väistyvät. Nuori kykenee tunnistamaan ajatuksensa järjettömyyden ja äänien kuulemista ei pidetä varsinaisina skitsofreniatyyppisinä kuuloharhoina vaan pelko-oireen ja keskivaikea-asteisen masennuksen aiheuttamana realiteettien horjuntana. Nuori kykenee avoimesti keskustelemaan pelkotiloista ja huolista. Hän on hyötynyt keskusteluista. Nuori on hyvin vastaanottavainen erilaisten ahdistuneisuuteen liitettävien keinojen opettelussa. Hoidon aikana hän sai sovittua serkkutytön kanssa riitansa, joka merkittävästi paransi nuoren olotilaa.

Osastosulun vuoksi nuori on halukas kotiutumaan kriisijaksolta. Nuorella on todettavissa sen verran vaikea-asteista oireilua, että nuorelle suositellaan tutkimusjakson aloittamista heinäkuun alkuun. Alustavasti psykologisia tutkimuksia on suunniteltu avohoitoon. Nuoren psyykkinen vointi on sen verran haurasta, että psykologisten tutkimusten aloittamista on syytä siirtää, kunnes nuoren tila on vakautunut. Hän on edelleen tiiviin avohoidon ja vakauttamisen tarpeessa. Ahdistuksen sietokyky on parantunut ja nuori ei ole tarvittavia ahdistuneisuuteen liitettäviä lääkkeitä enää tarvinnut. Hänen keskittymiskyky on edelleen hyvin rajallinen sekä alakuloisuus ja ahdistuneisuuden herkkyys jatkuvasti läsnä. Ahdistuneen olotilan tullessa hän saattaa kuulla ajoittain ääniä päässänsä. Nuori on oppinut suhtautumaan äänihallusinaatioihin kuin osana sairautta ja kykenee niitä sietämään sekä hallitsemaan paremmin.

Lääkitys

Sertralin 50 mg x 1, Ketipinor 100 mg x 1 iltaan, Ketipinor 25 mg 1 x 1-2 tarv., Opamox 15 mg 1 x 1-2 tarv.

Suunnitelma

Nuori kotiutuu. Nuoren jatkohoito sovitaan nuorisopsykiatrian pkl:lle, jossa yritetään järjestää lääkeseuranta käynti viikolle 25. Alustavasti varataan osastotutkimusjakson mahdollisuus ja sovitaan neuvottelu 10.7.2012 klo 9. Tutkimusjakson ja hoitojakson lisäksi nuori hyötyisi osastojaksosta oman itsenäistymisen ja eriytymisen prosessien tukemisen vuoksi. Nuoren tarve miellyttää, omantunnonarvon pysyvyyden ja vihan käsittelyn vaikeuksien vuoksi hän reagoi herkästi vuorovaikutustilanteissa ahdistuneisuudella ja alakuloisuudella. Tilanteen vakauttamiseksi hän tarvitsee nyt turvallista ja säännöllistä vrk-rytmiä ja omaa rauhaa tarjoavaa ympäristöä.

Diagnoosi

F42.0 Pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö (realiteettitestauksen ajoittaista pettämistä)

F32.2 Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita

Sinnittelyä

Mulla on niin paha olo. Ääniä on ja ne huutaa, mutta hoitajat ei anna lääkettä vaan käskevät sinnittelemään. SINNITTELEMÄÄN! Olen sinnitellyt koko elämäni. Huoh... Onneksi pääsen tänään kahdelta kotiin.

Väsyttää...

Väsyttää ihan kamalasti. Jos saisin jotain piristeitä, ottaisin. Kauhea olo. Minä en ole nukkunut juurikaan nyt parina viime yönä. Ja koska minua väsyttää, äänetkin huutavat taas. Minä en jaksa. VAVU meni ihan hyvin. Puhuttiin mun lapsuudesta ennen koulun alkamista. Aika turhaa. Maanantaina saan psykolta palautteen tutkimuksista ja tiistaina neuvottelu. Neuvottelu minua pelottaa eniten juuri nyt. Aina kaikki tommoiset on mennyt huonosti ja ne ovat vain pahentaneet minun oloa.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Niin kaunis on maa
Aurinko nousee on kastetta maassa.
Aika on herätä, nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas,
vain metsässä tuulee.
Aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

Niin ikävä Saraa :(

Hyvin menee, vai mitä?

Tänään on minulla VAVU eli joku varhaislapsuushommeli. Toivottavasti se menee hyvin. Olen käynyt psykolla ja tutksimkset pitäisi olla nyt kasassa. Ensi viikon tiistaina on neuvottelu, jossa päätetään jatkosta. Ollaan nyt jo puhuttu, että jatkaisin ainankin hetken osastolla. Hetken ja hetken. Yksi tyttö osastolla sanoi: " Mulle sanottiin, että oon täällä hetken. Oon nyt ollu täällä kuus viikkoa." Että näin täällä.

Nyt minulla on ollut huonompi olo. Koulu on alkanut taas ahdistaa ja olen sen takia ollut pois koulusta muutamana päivänä. Ääniä ei enää suurimmaksi osaksi ole. Ne tulevat, kun ahdistaa ihan hirveästi. Varmaan niihin ääniin auttoi viimeisin Risperidonin nosto. Lääkkeinä siis menee nyt Risperidon 1 mg aamulla ja Ketipinor 200 mg + Risperidon 0.5 mg illalla. Tarvittaessa Opamox 1-3 kertaa päivässä.

Viikonlopuksi menen kotiin, joen kirjoitan varmaan loppupalautteen kevään osastojaksosta. Mutta mukavaa loppuviikkoa teille.

Tuhkaa ja ikävää

Nuku rauhassa lapsonen
minä untasi valvoen
sä et koskaan yksin jää
millon on päivä viimeinen
sitä koskaan mä tietää voi en
uskon vielä kohdataan

Niin repivää on sun muisto säilyttää
yksinään täältä kaikki lähdetään
mitä teen jos kaikki onkin tässä
yhdessä elämässä tuhkaa ja ikävää

Nuori mieli kai särkynyt
viimeinen juna jättänyt
sua tahdon ymmärtää
olin osa sun elämää
miksi tehnyt en enempää
on liian myöhäistä

Niin repivää on sun muisto säilyttää
yksinään täältä kaikki lähdetään
mitä teen jos kaikki onkin tässä
yhdessä elämässä tuhkaa ja ikävää

Niin tulee Sara tuosta mieleen. :(

Olen siis vieläkin osastolla. Vielä tämä viikonloppu osastolla, seuraava viikonloppu kotona ja sitten oliskohan ollut tiistaina neuvottelu. Katsotaan nyt mitä käy.

Kolari

Ajoin eilen kolarin. Onneksi se ei ollut minun syytä. Mopo tuli viittäkymppiä pyörätieltä kylkeen. Sillä pyörätiellä ei olisi edes saanut ajaa mopoilla. Näin sivusilmällä, että sieltä pyörätieltä tulee joku ja laitoin jarrut pohjaan. Onneksi. Jos en olisi ehtinyt jarruttaa, olisi mopo tullut ovesta sisään. Nyt onneksi ei kuitenkaan käynyt sen pahemmin. Toisella osapuolella meni polvet vähän sököksi, mutta kyllä se liikkua pystyi ihan omin avuin. Olin tosiaan lähdössä kotoa, joten kun kuului rysähdys oli paikalla heti miunun isä, äiti, täti ja sen mies, serkku ja minun sisarukset. Minun veli oli kyydissä, mutta meille ei kuitenkaan käynyt mitenkään. Taisin kuitenkin vähän seota, sillä musta tuntui vain, että Sara oli ollut minun kyydissä ja se oli minun vika, että se kuoli. Nappailin Opamoxia ja hengittelin syvään. Onneksi peltiä tai tässä tapauksessa muovia saa uutta. Vahingontarkastaja tulee varmaan tällä viikolla käymään. Kerron joskus tästä lisää, kun on aikaa. Nyt pitää lähteä kouluun. Osastoa onneksi enää kaksi viikkoa jäljellä :)