Lisää päiväkirjamerkintöjä

14.8.2012

Tänään minulla oli HOSU eli hoitosuunnitelmaneuvottelu. Lääkäri ei noteerannut minun uusia ääniä mitenkään. Ne kuulemma kuuluvat siihen, ettei voida olla äidin kanssa sympioosissa. Voi helsinki, puolitoista tuntia puhuttiin SYMPIOOSISTA.

Olen rauhoittunut, kai. Minä näen kuvia, joissa minä olen kuollut ja ääni huutaa taustalla, että mitä minulle on käynyt.

Viikonloppuna olin mökillä. Taidan olla ahtaanpaikan kammoinen. Vedessä tuntui, etten saa happea ja kädet ja jalat tärisi. Tai sitten se on jotain muuta. En tiedä.

Lauantai-iltana äidin veljen piti tulla käymään meidän mökillä, mutta aikansa jahkailtuaan se sanoi, ettei tulekaan. Ääni alkoi sanomaan, että se valehtelee ja tulee yöllä tappamaan meidät kaikki. Mietin, että missä kohdissa meidän pitää nukkua, ettei se osu meihin. Otin Opamoxin ja aloin nukkumaan. Yöllä heräsin ja olin ihan varma, että se minun eno oli alakerrassa ja tunsin, että ulko-ovi oli auki ja sieltä tuli minun jaloille vetoa. Herätin äidin ja se kävi katsomassa, ettei se ollut alakerrassa. Sitten otin Opamoxin ja aloin nukkumaan.