Syksyn loppuarvio

26.10.2012 T19 nuorisopsykiatrian osasto NPSY

Loppuarvio
Hoitoaika: 8.8 - 18.9.2012 nuoriopsykiatrian os. T19 ja päivänuorena 19.9. - 11.10.2012/nuorisopsykiatrian os. T19

Tulosyy
Psykoottistasoinen ahdistuneisuus.

Hoidon tulokset
Hoitojakson alussa nuoren toimintakyky oli erittäin voimakkaasti laskenut. Nuoren ahdistuneisuus oli erittäin voimakasta ja nuori kuuli äänihallusinaatioita päivittäin. Mieliala oli vaihteleva ja pelkotiloja oli runsaasti. Nuoren lääkehoitoa tarkistettiin ja neuroleptilääkitystä jonkin verran lisättiin. Nuoren ääniharhat jäivät pois ja nuoren toimintakyky nousi merkittävästi siten, että myös sairaalakoulun käyminen sujui kohtuullisen hyvin. Pelotilat hellittivät ja nuoren voinnissa tapahtui voimakasta kohentumista aiempaan verrattuna. Nuorelle tehtiin psykologin tutkimukset, joissa nuoren traumaperäinen dissosiaatio-oireilu, voimakkaat pakkoajatukset ja ahdistuneisuus tuli esille. Nuoren voimakas ahdistus ja impulssikontrolli saattoi pettää. Tunne-elämän ja persoonalliuuden puolelta nuoren psyykkinen tilanne välittyi vakavaan oireiluun nähden kuitenkin melko hyvänä. Todellisuudentaju oli pitävä ja havannointi vääristyi ainoastaan satunnaisissa, tunteenomaisissa tilanteissa. Nuoren mieliala välittyi kuitenkin hyvin masentuneena ja ahdistuneena tuskaisiin tunnetiloihin asti. Realiteettiotteen pettäminen oli riskinä voimakkaasti kuormittuneissa tilanteissa. Nuoren sosiaaliset taidot näyttäytyivät rajoittuneina. Nuorella oli myös oman kehon suhteen haasteita ja tietynlaista jähmeyttä, joka ei liittynyt lääktykseen.

Nuori osallistui osastojakson aikana toimintaterapiaryhmaan hyvällä menestyksellä. Nuori aloitti myös arviointikäynnit fysioterapiassa.

Suunnitelma
Nuoresta on tehty lähete psykoterapiapoliklinikalle terapian suunnittelua varten. Tukikäynnit jatkuivat osastolla omahoitajalla toistaiseksi. Lääkehoitona Risperdal 1 mg x 2 ja Ketipinor 100 mg x 2 iltaisin, Opamox 15 mg 1 x 1-2 tarvittaessa. Lääkehoidon seuranta nuorisopsykiatrian pkl:lla.

Diagnoosi
F29 Tarkemmin määrittämätön (ei-elimellinen) psykoosi
F98.80 Lapsuuden yleistynyt ahdistushäiriö (traumaperäisiä dissosiaatio-oireita, voimakkaita pakko-oireita lähinnä pakkoajatuksina, toimintakyvyn romahtaminen)


Voisiko joku valaista minulle mitä on impulssikontrolli?

Saikkua

Eilen alkoivat äänet, vaikka niistä on ollut pitkä tauko.  Ajattelin ensiksi, että ne menevät ohi. Eivät menneet. Otin Opamoxin ja kerroin sitten äidille niistä. Äänet toistavat taas samaa kuin keväällä eli toinen ääni sanoo, että tapa itsesi ja toinen kieltää itsemurhan. Uskon, että ne tulivat koulusta. Siitä, että koulussa ahdistaa aivan kauheasti. Sitä en osaa tarkasti sanoa, että mikä siellä koulussa olemisessa ahdistaa.

Äiti oli sopinut koulun kanssa tapaamisen huomiseksi, missä puhutaan minun koulunkäynnistä. Sinne tulevat rehtori, luokanvalvoja ja erityisopettaja. Siellä ainakin pitäisi puhua vaihtoehdoista, miten voin koulun suorittaa.

Tänään kävin omahoitajan luona tukikäynnillä. Äiti tuli mukaan sinne ja sekös minun omahoitajaa otti päähän. Hänen mielestä äiti kertoo minun ongelmista ja minä olen hiljaa. Tänään oli kuitenkin niin, että en pystynyt sanomaan mitään äänien takia. Ne huusivat lujaa ja paljon. Omahoitaja lyttäsi kaikki minun toiveet koulun suhteen. Kuulemma sen takia, että hänen tehtävä on puhua suoraan näistä asioista. Nostaa kissa pöydälle kuten hän asian ilmaisi ja katsoa kouluasiaa joka suunnasta. Huomisesta tapaamisesta, kun äiti ja isä menne sinne koulupalaveriin, omahoitaja oli sitä mieltä, että KUN ratkaisuja ei löydy, menen osastolle päivänuoreksi.

En ole ollut tänään koulussa ja koulu oli ottanut taas yhteyttä sairaalakouluun. Alkaa ottamaan hermoon tämä touhu.

Sain saikkua loppuviikoksi. Ensin omahoitaja oli sitä mieltä, että mihin minä sitä tarvitsen, mutta aikamme keskusteltuamme, oli omahoitajakin sitä mieltä, että sairasloma on ihan hyvä juttu. Nimenomaan tämän epätietoisuuden kannalta, kun en tiedä mitä minä voisin tehdä. Saikun aikana pitäisivät eri vaihtoehdot koulun suhteen tulla ilmi ja niistä pitäisi sitten valita paras ratkaisu.

Uusi ulkoasu

Innostuin vähän blogia muokkailemaan. Toivottavasti tykkäätte!

Lastenkoti, häh?

En mennyt keskiviikkona enkä torstaina kouluun ja koulusta oltiin heti soitettu sairaalakouluun. En tiedä mitä olivat puhuneet tai sopineet. Koulu ei olisi sairaalakouluun saanut yhteyttä ottaa, koska olemme sopineet, että minun tilanne on vain kodin ja koulun välinen asia.

Yritimme torstain aikana ottaa selville vaihtoehtoja siitä miten voisin koulun suorittaa. Nämä lyhennetyt koulupäivät ei tunnu minun omalta jutulta, koska minua ahdistaa niin hirveästi koulussa. No, vastaus oli tällainen: "Muita vaihtoehtoja ei Milialla ole, kuin tulla kouluun tai mennä osastolle." Että näin meillä.

Torstaina menin tukikäynnille osastolle ja siellä omahoitajani sanoi: "On ihan hyvä juttu jos sinulle tulee romahdus, näemmepä ainankin, että nämä lyhennetyt koulupäivät eivät ole sinulle sopiva vaihtoehto." Minä olin sitten että MITÄ? Minun mielestä ei ole ihan sama menenkö taas huonompaan kuntoon. Omahoitaja kertoi, että koulu voi tehdä minusta lastensuojeluilmoituksen, jos en mene kouluun. "Ei ne varmaan sinua heti lastenkotiin laita, mutta siitä tulee taas palaveri ja sossut voi ehdottaa osastolle menoa. Me ei osastoa tässä vaiheessa edes suositella, koska olet sitä niin jyrkästi vastaan." Jos saan valita osaston ja lastenkodin väliltä, arvaatte varmaan kuumman valitsen. Osaston, koska en voisi edes kuvitella lastenkotiin menoa.

Sovittiin omahoitajan kanssa, että tukikäyntejä on kaksi kertaa viikossa niin kauan ennen kuin psykoterapia alkaa. Seuraava aika on tiistaina.

Eli ei mennyt tämä viikko ihan putkeen minun osalta. Toivotaan onnea ensi viikolle :)

Huonoa kuuluu

Tässä pari viikkoa ollut kotona ja tällä hetkellä ei kuulu kuin huonoa. Koulu ahdistaa ihan kauheasti. Ja enkun tunnit vielä kauheammin. MInulle on tehty sellainen lukujärjestys, että saan olla ainankin kymmenen tuntia pois koulusta, jaksamisen mukaan tietenkin. Nyt ehdotettiin sellaista, että voisin mennä enkun tunneiksi erityisopettajan luokse. Minulla on vähän semmoinen epäilys, että tämä ei onnistu. Olen kuitenkin saanut niin paljon helpotusta tähän kouluun.

Jotenkin tuntuu, että olisi niin helppo jättää koulu kesken. Jatkaa sitten ensi vuonna. Mutta eihän se auta. Ei minulla taida olla vaihtoehtoja. Osastolle en nyt heti haluaisi, just kun pääsin sieltä pois.

Kun tulin kotiin, minua ei ahdistanut tai pelottanut mikään. Ääniäkään ei ollut. Sitten kuin varkain hiipi pelko, että joku ampuu minut. En tiedä mistä se on tullut, en ole lukenut sen tyyppisiä uutisia tai mitään. Joka päivä pitää pelätä, että jollain on ase takintaskussa. Lisäksi on tullut taas ajatuksia itsensä tappamisesta. Tuon koulun takia ne ovat varmaan tulleet.

Kävin osastoporukan kanssa Keskisellä syysloman aikana. Ihan kivaa oli. Siellä oli mukana minun omahoitaja ja korvaava hoitaja. Ostin lankaa ja virkkuukoukun. Mukava päästä virkkaamaan, saa ajatuksia muualle. Ajattelin tehdä kaulahuivin pikkusiskolle.

Seuraava tukikäynti osastolle on torstaina. Pitää puhua tästä koulusta ja peloista. Psykofysioterapiaankin sain vielä yhden ajan.

Toivottavasti tämä olo tästä helpottuu. En silti haluaisi mennä kouluun, vaikka miten päin ajattelisin.

-Mila

Kotiin :)

Huomenna olisi loppuneuvottelu. Siellä sovitaan jatkosta ja eipä me varmaan muuta tehdäkään. Koulusta tulee myös jokin porukka. Luokanvalvoja ainankin ja ehkä kuraattori.

Käväisin tänään lääkärin luona. Eipä siellä oikein mitään tehty. Kerrattiin näitä tapahtumia. Minun väsystä hoitajat ja lääkäri olivat huolissaan. Minun mielestä siinä ei ongelmaa ole. Tottakai olen väsyneempi ammuisin enemmän kuin ennen, mutta iltaa kohti piristyn huomattavasti. Mutta kaikkein parasta on se, että pääsen huomenna KOTIIN. Jes! Yhteensä kaksi kuukautta ja kolme viikkoa osastoelämää takana päin.

Hyvää illan jatkoa!

Miksi?

Miksi minulle on sattunut kaikkea pahaa? Sitä ei voi tajuta.

Epäröintiä

Joka päivä minä mietin, että tämä päivä on osastolla minun viimeinen. Vielä en ole sitä kenellekkään sanonut. Aina kun minä pääsen osastolle, se päivä menee vain odotellessa milloin pääsee kotiin. Sitten kotona tulee semmoinen olo, että haluaisin jo lopettaa tämän osastojakson. Joka päivä tämä saman ajattelua. Onneksi se kohta oikeasti loppuu. 11.10. on loppuneuvottelu. Omahoitaja kyllä sano tänään, että silloin pääsee pois, jos ei  mitään yllättävää käännettä tapahdu. No ei tapahdu. Sitä paitsi se oli selvä homma, että pääsen silloin 11. päivä pois.

Huomenna mennään minun omahoitajan kanssa syömään jonnekkin ja se olisi periaatteessa viimeinen ns. omahoitajatunti, koska hän jää lomalle. Mutta katsotaan mitä huomenna keskustellaan.

Hyvää viikon alkua :)