Tässä pari viikkoa ollut kotona ja tällä hetkellä ei kuulu kuin huonoa. Koulu ahdistaa ihan kauheasti. Ja enkun tunnit vielä kauheammin. MInulle on tehty sellainen lukujärjestys, että saan olla ainankin kymmenen tuntia pois koulusta, jaksamisen mukaan tietenkin. Nyt ehdotettiin sellaista, että voisin mennä enkun tunneiksi erityisopettajan luokse. Minulla on vähän semmoinen epäilys, että tämä ei onnistu. Olen kuitenkin saanut niin paljon helpotusta tähän kouluun.
Jotenkin tuntuu, että olisi niin helppo jättää koulu kesken. Jatkaa sitten ensi vuonna. Mutta eihän se auta. Ei minulla taida olla vaihtoehtoja. Osastolle en nyt heti haluaisi, just kun pääsin sieltä pois.
Kun tulin kotiin, minua ei ahdistanut tai pelottanut mikään. Ääniäkään ei ollut. Sitten kuin varkain hiipi pelko, että joku ampuu minut. En tiedä mistä se on tullut, en ole lukenut sen tyyppisiä uutisia tai mitään. Joka päivä pitää pelätä, että jollain on ase takintaskussa. Lisäksi on tullut taas ajatuksia itsensä tappamisesta. Tuon koulun takia ne ovat varmaan tulleet.
Kävin osastoporukan kanssa Keskisellä syysloman aikana. Ihan kivaa oli. Siellä oli mukana minun omahoitaja ja korvaava hoitaja. Ostin lankaa ja virkkuukoukun. Mukava päästä virkkaamaan, saa ajatuksia muualle. Ajattelin tehdä kaulahuivin pikkusiskolle.
Seuraava tukikäynti osastolle on torstaina. Pitää puhua tästä koulusta ja peloista. Psykofysioterapiaankin sain vielä yhden ajan.
Toivottavasti tämä olo tästä helpottuu. En silti haluaisi mennä kouluun, vaikka miten päin ajattelisin.
-Mila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti