Saikkua

Eilen alkoivat äänet, vaikka niistä on ollut pitkä tauko.  Ajattelin ensiksi, että ne menevät ohi. Eivät menneet. Otin Opamoxin ja kerroin sitten äidille niistä. Äänet toistavat taas samaa kuin keväällä eli toinen ääni sanoo, että tapa itsesi ja toinen kieltää itsemurhan. Uskon, että ne tulivat koulusta. Siitä, että koulussa ahdistaa aivan kauheasti. Sitä en osaa tarkasti sanoa, että mikä siellä koulussa olemisessa ahdistaa.

Äiti oli sopinut koulun kanssa tapaamisen huomiseksi, missä puhutaan minun koulunkäynnistä. Sinne tulevat rehtori, luokanvalvoja ja erityisopettaja. Siellä ainakin pitäisi puhua vaihtoehdoista, miten voin koulun suorittaa.

Tänään kävin omahoitajan luona tukikäynnillä. Äiti tuli mukaan sinne ja sekös minun omahoitajaa otti päähän. Hänen mielestä äiti kertoo minun ongelmista ja minä olen hiljaa. Tänään oli kuitenkin niin, että en pystynyt sanomaan mitään äänien takia. Ne huusivat lujaa ja paljon. Omahoitaja lyttäsi kaikki minun toiveet koulun suhteen. Kuulemma sen takia, että hänen tehtävä on puhua suoraan näistä asioista. Nostaa kissa pöydälle kuten hän asian ilmaisi ja katsoa kouluasiaa joka suunnasta. Huomisesta tapaamisesta, kun äiti ja isä menne sinne koulupalaveriin, omahoitaja oli sitä mieltä, että KUN ratkaisuja ei löydy, menen osastolle päivänuoreksi.

En ole ollut tänään koulussa ja koulu oli ottanut taas yhteyttä sairaalakouluun. Alkaa ottamaan hermoon tämä touhu.

Sain saikkua loppuviikoksi. Ensin omahoitaja oli sitä mieltä, että mihin minä sitä tarvitsen, mutta aikamme keskusteltuamme, oli omahoitajakin sitä mieltä, että sairasloma on ihan hyvä juttu. Nimenomaan tämän epätietoisuuden kannalta, kun en tiedä mitä minä voisin tehdä. Saikun aikana pitäisivät eri vaihtoehdot koulun suhteen tulla ilmi ja niistä pitäisi sitten valita paras ratkaisu.