Muistin virkistystä

Löysin eilen illalla vanhan päiväkirjani, johon olin pari kertaa kirjoittanut. Aika rankkaa luettavaa näin äkiseltään. Kirjoitan ihan suoraan tänne, mitä olin kirjoittanut.

15.12.2011

Mun tekis mieli läpsiä Lindan (minun serkun,joka kiusasi minua) naamaa niin kauan, että sen typerältä naamalta lähtis se typerä virne ja sen hymy hyytyis. Mua oksettaa sen yritykset olla kaikkien kaveri ja varsinkin sen punastelut. Hävettää sen puolesta. Muut ei varmaan oo tajunnu, miten kaksnaamanen ämmä se on. 14 vuotta mä oon kestänyt sitä ja kärsinyt, mutta onneks mä nyt pääsen siitä eroon. Niin paljon mä oon saanut kärsiä sen takia, etten halua ajatella enää koko ämmää. Sen äitikin on semmonen käärme, ettei toista. Se oli sanonu mummulle, että Mila vaihtaa luokkaa, koska sillä ei oo kavereita. Mistä se voi tietää miks mä vaihdan luokkaa. Sen tyttö on tehnyt mut hulluks. Jonain päivänä mun tekis mieli tappaa itteni. Musta tuntuu niin pahalta, ku Linda on ku ei huomaiskaan mua. Mutta vaikka mä yritän,  etten välittäis, silti mulle tulee ihan sairaan paha olo. Ja se tietää sen. Onneks mä keksin piilopaikan neljästä ja puolest kerrokesta.(Siellä ei ollut ikinä ihmisiä välituntisinkaan.) Siellä mä sentään voin rauhassa olla. Maanantaina ja tiistaina mä meen sinne uuteen luokkaan tutustumaan ja keskiviiko on ainut päivä milloin mun tarvii kestää mun luokkalaisia.

Jatkuu...

Tänään on ollut aika paska päivä. Linda on mulle taas hermostunut, enkä mä kestä sitä. Miten joku ihminen voi aiheuttaa noin paljon pahaa.

Mulla on niin ikävä Saraakin. Kun mä katon sen kuvaa, mä en voi tajuta, että se on kuollut. Hetki sitten Sara oli niin todellinen ja iloinen, että muakin se pristi. Sen onnellisuus oli tarttuvaa. Mä en ajatellut koskaan, että mun tuttu voi kuolla. Kun mä kuulin, että Sara on kuollut, ajattelin, että se on jokun sairasta pilaa. Mutta ei. Miten niin onnelinen ja rakastettu ihminen voi kuolla toisten virheiden takia. Parasta Sarassa oli sen nauru. Ei mulla oo enää mitään vanhassa luokassa, ku Sarakin on kuollut. Miks mä jäisin sinne.

Anteeksi Linda sä oot ollut ki (En tiedä miksi olen lopettanut tämän lauseen kesken, mutta tarkoitus varmaankin oli ikään kuin pyytää anteeksi Lindalta, mitä olin kirjoittanut.)

29.1.2012

On tapahtunut paljon asioita ja muutoksia. Uudessa luokassa ja koulussa on ylipäänsä jees. Mä en vaan jaksa tutustua kehenkään. Musta tuntuu, et mulla ei enää voi olla kavereita. Mä en halua enää puhua Lindalle. Onneks se vaihto riparia, mä en olis muuten jaksanut mennä sinne. Mun pitää päättää psykoterapia vai ei? Musta tuntuu, etten tarvi sitä, mutta toisaalta tarvisin sitä paljon.

Mitä jos mä kuolisin? Kuka mua jäis kaipaamaan? Ei varmaan kukaan. Mä en jaksa enää.

30.1.2012

Väsyttää ja kokeetkin on tulossa. Miten mä tajuan, ettei mun tarvi herätä aamulla niin aikasin? Mua pelottaa, että joku nappaa mut. Miks?

1.2.2012

Västtää ihan sairaasti. Kukaan ei enää usko, että mulla voi olla joku ihan oikeasti kipeä, koska oon valehellu niin paljon, että saisin olla koulusta pois. Nytkin maha ihan sairaan kipee, mut äiti ja mummu sanoo, et ei siinä mitään oo. Onneks saan olla huomenna pois koulusta. Mä en jaksa teeskennellä, et jee, kylläpä mulla onkin kivaa, ku koko ajan pitää kattoa näkyykö Lindaa ja ajatella, et mitä jos joku nappaa mut, mulla ei saa olla kavereita ja että mä en jaksa enää. Mä sanoin äitille ekaa kertaa ihan ku ohimennen, et huomenna mä meen kuolemaan. Äiti luulee, et mä pelleilen näillä asioilla. Mut mä en oo ikinä ollut näin tosissani. En mä haluais kuolla, mut haluisin eroon tästä kaikesta paskasta ja alottaa alusta. Mä tekisin kaiken ihan toisin, jos vaan saisin alottaa ihan tyhjästä. Mutta nyt on pakko ponnistella tästä ja suoriutua kunnialla noista kokeista. En mä jaksa lukea aina vaan. Musta tulee varmaan paskakuski. Mä kulutin kaikki voimat ala-asteella ja seiskalla.

19.2.2012

Vois tappaa itteni. Pääsis kaikki helpommalla.


Onneksi löysin nämä kirjoitukset, saan näin vähän selville mitä mulle on tapahtunut. Olen nimittäin menettänyt muistini tuolta ajalta. Sen takia minä en tajua, että miten psykoterapia voi auttaa minua, jos en muista mitään. Ensimmäinen aika tuonne terapiaan olisi keskiviikkona. Jännittää vähän, koska joudun taas aloittamaan alusta, kaiken.